virtuaalihevonen - a sim-game horse
r o t u ~ suomenpienhevonens u k u p u o l i ~ ori
s y n t y n y t ~ 12.01.2012 VARL (ikä)
v ä r i ~ ruunikonkimo
k o r k e u s ~ 144cm
k a s v a t t a j a ~ Jouko Kivioja (evm!)
t u o j a ~ sniles, Fluer de Lis
t a s o ~ ko Helppo B, re 100, ajokoulutettu
p a i n o t u s ~ esteratsastus
r e k i s t e r i n u m e r o ~ VH-00-000-0000
tuojan kommentit orista:
"Papparin Keritsinvaanija on pieni ja ketterä ori, joka on kuin luotu
esteille. Hyppää esteen kuin esteen, koskaan kieltämättä ja harvoin
pudottamatta, suurella ilmavaralla. Myös vauhti kuuluu tämän orin
peruspäiviin. Toimii tietenki joka lajissa, myös kärryponina Papparin
Keritsinvaanijaa on käytetty, mahtavin tuloksin."
Tehtyäni ostopäätöksen Kollista, rupesin snilesiltä kyselemään, mahtaisiko hänellä olla jotain mukavaa puttea ruunalle kaveriksi ja vaikka ensin ajattelin tammaa tai toista ruunaa, ihastuin tähän eloisaan, kilttiin oriin. Kessulla oli tietynlaista pilkettä silmäkulmassa, mutta se vaikutti varsin rehelliseltä ja helposti käsiteltävältä oriksi. Koeratsastin myös orin ja se oli melko miellyttävä ratsastaa, vaikka tukikin kuolaimeen aika paljon ja meinasi jännittää, mahtaako se esteestä täten yli päästäkään - mutta jostain pieni ori löytää kissamaiset hypyt etupainoisuuteen taipuvasta menosta huolimatta.
Kuten edellä on mainittu, on Kessu luonteeltaan eloisa ja on aina keksimässä jotain pientä näperrettävää, jonka takia nykyinen "asumismuoto" pihatossa kaverin kanssa lienee sille varsin ihanteellinen, kun saa purettua energiaa Kollin kanssa touhuamiseen ja vaellella ympäri tarhaa kaiket päivät - lisäksi olen sille antanut tarhaan ison pallon jonka kanssa leikkiä. Jätkällä on herkästi taipumusta käyttäytyä hieman varsamaisesti, tutkiskella turvallaan, välillä hampaillaankin, mutta puremaan se ei silti rupea. Uteliasta nenää saa kyllä komentaa pois omalta reviiriltään, eikä ole tuttujen kesken ainakaan sallittua pyrkiä omatoimisesti namitaskuun. Kessu on varsin kestävää tekoa käskytyksen suhteen ja välillä joutuu ottamaan takapakkia kaikessa tekemisessä, kun muistellaan vähän, mitä tarkoittaa mikäkin ele ja tuuppaisu. Kauniisti ori kulkee kyllä narun päässä, mutta pyrkii aina välistä vähän etuilemaan, vaikka sivusuunnassa antaakin tilaa - täten sitä saa välillä pysäytellä ja peruutella useampia kertoja lyhyidenkin talutuspätkien aikana, että se toivottu paikka myös pysyy.
Hoitaessa ori voi välillä turhautua, vaikka jaksaakin välillä yllättävän pitkään seistä paikoillaan, jopa naru maassa roikkuen. Tarvitsee kuitenkin jatkuvasti useita toistoja paikallapysymiseen ja käsittelijältä rautaisia hermoja, ettei omalla hermostumisellaan aiheuta jätkälle stressitason nousua ja täten edesauta steppaamista. Tosin silloin jos on itsellä vähääkään sellainen olo, ettei jaksapystyviitsi keskittyä pitämään oria paikoillaan, kannattaa suosiolla sitaista se kiinni joko edestä tai viedä käytävälle seisomaan kaksin puolin sidottuna. Jalat nousee kauniisti ja pysyvät ylhäällä varsin mallikkaasti, eikä pikkunaarmujen hoitokaan ole aiheuttanut minkäänsorttista ärsyyntymistä, vaan silloinkin pidetään jalka nätisti paikoillaan. Herkkiä paikkoja ei Kessulla ole, sellaisia siis, mistä harjatessa tai kopeloidessa saisi luimistelua tai mulkoilua osakseen, mutta vaikka kuralätäköt ja vesisade on kivaa, on orin mielestä peseminen jotain varsin vastenmielistä. Se on vähän väliä ravistelemassa itseään ja vaikka seisookin jotakuinkin paikoillaan, on kokoajan sennäköinen, että voi kun voisi ampaista pois.
Ratsastaessa Kessu on perusjunttimaiseen tyyliin herkästi kovin etupainoinen, mutta nykyään se ei sentään pahemmin nojaa ohjaa vasten, ollaan myös pikkuhiljaa päästy siihen tilanteeseen, että se ymmärtää miten niitä takajalkoja tulisi käyttää myös sileällä työskennellessä. Jätkä on kohtalaisen herkkä pohjeavuille sekä ohjalle, mutta istunnan ymmärtämisessä sillä on yhä paljon petrattavaa - ja sen kanssa ratsastaessa tulee keskittyä itse täysillä istuntaan, että ori jossain vaiheessa rupeaisi siihenkin herkistymään ja saisi jättää pohje- ja ohjasapuja vähemmälle. Rymyroopena se tykkää reippaista maastolenkeistä ja on jo oppinut aika kivasti reippailemaan pitkin ohjin ja silti hallitusti. Kentällä meinaa välillä keskittyminen herpaantua, jos tahkotaan samaa asiaa useamman kerran peräkkäin, Kessun kanssa olisi erityisen tärkeätä muistaa lopettaa kun joku asia on saatu tehtyä erinomaisesti - tai saatu edes kehitystä aikaan. Esteillä ori on omimmillaan, se on tarkkaavainen ja osaa itse katsoa varsin hyvin askeleensa sopimaan väleihin, täten kokemattomampikin ratsastaja pystyy sillä menemään tarvittaessa. Luotettava ratsu, joka taipuu ja on ketterä sekä vauhdikas näitä pyytäessä, muttei sorru ylimääräisiin iloitteluihin.
Tehtyäni ostopäätöksen Kollista, rupesin snilesiltä kyselemään, mahtaisiko hänellä olla jotain mukavaa puttea ruunalle kaveriksi ja vaikka ensin ajattelin tammaa tai toista ruunaa, ihastuin tähän eloisaan, kilttiin oriin. Kessulla oli tietynlaista pilkettä silmäkulmassa, mutta se vaikutti varsin rehelliseltä ja helposti käsiteltävältä oriksi. Koeratsastin myös orin ja se oli melko miellyttävä ratsastaa, vaikka tukikin kuolaimeen aika paljon ja meinasi jännittää, mahtaako se esteestä täten yli päästäkään - mutta jostain pieni ori löytää kissamaiset hypyt etupainoisuuteen taipuvasta menosta huolimatta.
Kuten edellä on mainittu, on Kessu luonteeltaan eloisa ja on aina keksimässä jotain pientä näperrettävää, jonka takia nykyinen "asumismuoto" pihatossa kaverin kanssa lienee sille varsin ihanteellinen, kun saa purettua energiaa Kollin kanssa touhuamiseen ja vaellella ympäri tarhaa kaiket päivät - lisäksi olen sille antanut tarhaan ison pallon jonka kanssa leikkiä. Jätkällä on herkästi taipumusta käyttäytyä hieman varsamaisesti, tutkiskella turvallaan, välillä hampaillaankin, mutta puremaan se ei silti rupea. Uteliasta nenää saa kyllä komentaa pois omalta reviiriltään, eikä ole tuttujen kesken ainakaan sallittua pyrkiä omatoimisesti namitaskuun. Kessu on varsin kestävää tekoa käskytyksen suhteen ja välillä joutuu ottamaan takapakkia kaikessa tekemisessä, kun muistellaan vähän, mitä tarkoittaa mikäkin ele ja tuuppaisu. Kauniisti ori kulkee kyllä narun päässä, mutta pyrkii aina välistä vähän etuilemaan, vaikka sivusuunnassa antaakin tilaa - täten sitä saa välillä pysäytellä ja peruutella useampia kertoja lyhyidenkin talutuspätkien aikana, että se toivottu paikka myös pysyy.
Hoitaessa ori voi välillä turhautua, vaikka jaksaakin välillä yllättävän pitkään seistä paikoillaan, jopa naru maassa roikkuen. Tarvitsee kuitenkin jatkuvasti useita toistoja paikallapysymiseen ja käsittelijältä rautaisia hermoja, ettei omalla hermostumisellaan aiheuta jätkälle stressitason nousua ja täten edesauta steppaamista. Tosin silloin jos on itsellä vähääkään sellainen olo, ettei jaksapystyviitsi keskittyä pitämään oria paikoillaan, kannattaa suosiolla sitaista se kiinni joko edestä tai viedä käytävälle seisomaan kaksin puolin sidottuna. Jalat nousee kauniisti ja pysyvät ylhäällä varsin mallikkaasti, eikä pikkunaarmujen hoitokaan ole aiheuttanut minkäänsorttista ärsyyntymistä, vaan silloinkin pidetään jalka nätisti paikoillaan. Herkkiä paikkoja ei Kessulla ole, sellaisia siis, mistä harjatessa tai kopeloidessa saisi luimistelua tai mulkoilua osakseen, mutta vaikka kuralätäköt ja vesisade on kivaa, on orin mielestä peseminen jotain varsin vastenmielistä. Se on vähän väliä ravistelemassa itseään ja vaikka seisookin jotakuinkin paikoillaan, on kokoajan sennäköinen, että voi kun voisi ampaista pois.Ratsastaessa Kessu on perusjunttimaiseen tyyliin herkästi kovin etupainoinen, mutta nykyään se ei sentään pahemmin nojaa ohjaa vasten, ollaan myös pikkuhiljaa päästy siihen tilanteeseen, että se ymmärtää miten niitä takajalkoja tulisi käyttää myös sileällä työskennellessä. Jätkä on kohtalaisen herkkä pohjeavuille sekä ohjalle, mutta istunnan ymmärtämisessä sillä on yhä paljon petrattavaa - ja sen kanssa ratsastaessa tulee keskittyä itse täysillä istuntaan, että ori jossain vaiheessa rupeaisi siihenkin herkistymään ja saisi jättää pohje- ja ohjasapuja vähemmälle. Rymyroopena se tykkää reippaista maastolenkeistä ja on jo oppinut aika kivasti reippailemaan pitkin ohjin ja silti hallitusti. Kentällä meinaa välillä keskittyminen herpaantua, jos tahkotaan samaa asiaa useamman kerran peräkkäin, Kessun kanssa olisi erityisen tärkeätä muistaa lopettaa kun joku asia on saatu tehtyä erinomaisesti - tai saatu edes kehitystä aikaan. Esteillä ori on omimmillaan, se on tarkkaavainen ja osaa itse katsoa varsin hyvin askeleensa sopimaan väleihin, täten kokemattomampikin ratsastaja pystyy sillä menemään tarvittaessa. Luotettava ratsu, joka taipuu ja on ketterä sekä vauhdikas näitä pyytäessä, muttei sorru ylimääräisiin iloitteluihin.
