Kärrytellen

Kävin aamulla rapsuttelemassa poikia samalla kun lisäsin niille heiniä ja annoin aamusapuskat. En tiedä, onko ne viettäneet koko yön pihalla, mutta ovat ilmeisesti rakastuneet tuohon uuteen tarhaosioon, koska tulivat sieltä peräkanaa kun olin jonkun aikaa niitä huhuillut.. Molemmat joutuivat ensin hieman temppuilemaan ja vasta sitten oli kaura-annoksen aika. Kollilta pyysin peruuttamista pelkästä käsimerkistä ja sitten otettiin vielä "pohkeenväistöä" niin, että ruunan oli määrä tehdä samoin kuin mitä itse tein, tämä oli vasta toinen kerta kun moista yritän sille viestittää, ja kun se pohdintatauon ja parin erheellisen yrityksen jälkeen tarjosi jotakuinkin sivullevievää askelta, annoin kupin nenän eteen. Kessu taasen sai ruokansa heti, kun se teki elettäkään peruuttaakseen käsimerkin avulla :D Pöljä, mikä pöljä, ei siltä voi niin huiseja vaatia. Tänään olisi kaveri tulossa käymään ja sitä varten teinkin jo suunnitelman päivän liikutuksista - laitettaisiin Kessu kärryjen eteen ja minä otan Kollin käsihevoseksi, täten jos tuntuu ettei homma toimi, voin aina jalkautua ja kävellä ruunan kanssa takaisin kotiin.

Päivällä sitten kaverin tultua haettiin hevoset talliin varustettavaksi, kaveri sai toimia Kessun kanssa ja minä hoisin Kollin. Saivat seistä käytävällä vierekkäin, mutta kaveri varuuksi laittoi orin kiinni, kun ei ole niin tottunut pitämään hevosta irti. Sutaisin Kollilta vain pahimmat pölyt päältä, se oli hieman epävarman oloinen, kun ekan kerran tässä osoitteessa hääri joku toinenkin kaksijalkainen kuin minä (tai mies jotain heinänlisäämistä tai korjaushommia suorittamassa). Olin ensin suunnitellut sen kanssa tekeväni tallissa taas selkäännousuharjoituksia, mutta siirryinkin sitten pihan puolelle siksi aikaa, että Kessu olisi valjastettu ja valmiina lähtöön. Otin jakkaran mukaani ja ihan vain tallipihalla harjoiteltiin taas paikoillaanseisomista selkäännousussa, sitä, että mitään pahaa ei ole tapahtumassa. Eipä tuo enää pihalla kyllä pahemmin korvaansa lotkauttanut nojailuilleni ja jakkaralla pomppimiselleni. Lopulta hieman kyselevästi uskalsin nostaa jalkaani ruunan selän päälle, josta se hieman jännittyi, mutta ei pyrkinyt pois ja kun se hieman edes rentoutui taas, otin jalkani pois ja annoin porkkananpalasen. Kokeilin uudelleen jalkaa selän päälle, ja ruuna pysyi muuten rentona, mutta korvat olivat aika jäykänoloiset, uskaltauduin kuitenkin hivuttamaan itseäni vielä vähän enemmän sen selkään, ja kun jännitys hieman laukesi, siirsin taas painon täysin jakkaralla olevalle jalalleni ja hivuttauduin pois selästä. Tässä vaiheessa Kessu tulikin tallista ulos ja lopetin Kollin kanssa harjoittelun, koska ajattelin pitää orista kiinni sen aikaa, että kaveri sai sille vielä kärryt kiinni valjaisiin.

Kävelin alkukäyntejä kärryjen vierellä, Kessulla tuntui olevan virtaa reippaasti, Kollikin kipitti kyllä kuuliaisesti perässäni, mutta oli selkeästi nyreissään siitä, että Kessulla oli "johtajan" paikka. Kun olin varmistunut siitä, että Kolli hyväksyy tilanteen, eikä toisaalta myöskään suhtaudu kärryihin epäluulolla, hyppäsin itsekin kyytiin ja pian otettiin jo ensimmäinen kokeileva hölkkäpätkä. Kolli yritti alkuun vähän turhan innokkaasti ohituskaistalle ja luimisteli Kessulle, joka taasen nihkeili sen takia, että ruunanrupsukka sitä komentelee. Homma alkoi kuitenkin sujua aika kivasti kun Kolli uskoi paikkansa olevan kärryjen takana, josta se toisaalta ei myöskään päässyt kiukuttelemaan orille tästä johtohahmon "vaihdoksesta". Oli nätti keli, kosteiden kelien ja kohtalaisten pakkasten jäljiltä puissa oli paksu kuurakerros ja kaikki paikat kimmelsivät valkoisena pilvien raosta pilkottelevan auringon valossa. Ihan mahtavaa oli rupatella ja lasketella hölkkää ja reippaampaakin ravia pitkin pelto- ja metsäteitä. Hevosetkin tuntuivat tykkäävän lopulta ja askeleet senkuin pitenivät rennosti lompsuttaessa, jonka lisäksi niille tuntui hiki iskevän päälle kuin huomaamatta ja lopulta päädyin Kollin kanssa kävelemään viimeiset puolitoista kilometriä kotiin, kun sitä puuskututti niin paljon kunnon ollessa oripoikaa huonompi. Kessu jatkoi kaverini kanssa vielä yhden tieosuuden reippaammassa vauhdissa ja olimmekin tallin pihalla kohtalaisen samoihin aikoihin. Pidettiin Kollin kanssa kävelyvauhti aika leppoisana ja otettiin hieman taas askellusharjoituksiakin, jotta ruunalla pysyisi mieli korkealla, eikä vallan vain fleguuntuisi eteenpäin talsiessaan. On se vain niin herkkä ja hoksaavainen! Pysähdykset menevät jo minimaalisesta hidastamisesta ja olkien kohottamisesta, jonka lisäksi ruuna kopioi jo aika hanakasti niin sivuttaisliikkeet kuin eritahtiset eteen- ja taaksepäin suuntautuvat askelkuviot :D

Oltiin Kollin kanssa päästy jo tallin puolelle ja sillä oli loimikin jo selässään kun kuulin kärryttelijöiden saapuvan tallipihalle. Käskin Kollia seisomaan paikoillaan, mutta sutaisin varuuksi narua hieman kalterin ympärille, ettei sotkeennu jalkoihin jos ruuna liikkuisi ja menin auttamaan kärryt Kessun perästä pois. Tallissa pujottelimme orin takakäytävälle, koska olin viittä vaille valmis viemään ruunan takaisin pihattoon. Tarkastin vielä jätkältä jalat kolhujen varalta ja vähän koetin venytelläkin niitä, se vain tuntui vielä olevan hieman turhan jännittävää ruunaparalle ja hyvin pienestä etujalan venytyksestä sen jo palkitsinkin lopettamalla touhun. Päätin kuitenkin sitten odottaa vielä, että saadaan Kessu yhtäaikaa pihaton puolelle ja annoin Kollin odotella käytävällä kun kaverin kanssa yhdessä suittiin ja loimitettiin ori. Varsin tyytyväisenoloiset hevoset suuntasivat jälleen melko suoraa tietä lähimpien heinänkorsien kimppuun - sulassa sovussa, vierekkäin. Tuli kyllä todella hyvä mieli, reipasta liikuntaa ja vielä toveruuttakin.