virtuaalihevonen - a sim-game horse
i. Sotamaali - e. Mannekiini - ei. Raisun Toveri
r o t u ~ suomenhevonens u k u p u o l i ~ ruuna
s y n t y n y t ~ 21.08.2011 (3v 21.02.2012)
v ä r i ~ punarautias, pt klsi, ohrs, ahv, otj psk vko, vtj ksk vko
k o r k e u s ~ 156cm
k a s v a t t a j a ~ Jutta Kirppanen (evm!)
t u o j a ~ sniles, Fluer de Lis
t a s o ~ ko Helppo B, re 90, lännenalkeet, ajokoulutettu
p a i n o t u s ~ kouluratsastus, western pleasure & trail
r e k i s t e r i n u m e r o ~ VH12-018-1329
tuojan kommentit ruunasta:
"Entinen eläinrääkkäyksen uhri, joten tarvitsee vaikeasti ansaittavan luottamuksen, ennenkuin jonkun ihmisen kanssa suostuu ylipäätäänsä toimimaan. Luottamuksen ansaitsemisen seurauksena löytyy upea hevonen, joka taipuu vaikka mihin, osaa lähes kaiken, mitä ruunalta pyydetään. Tykkää maastoilla ja varsinkin kovasta menosta paljon."
Kuten tuojan tekstistä käy ilmi, on Kolli joutunut kokemaan nuoruudessaan kovia. Tämä heijastuu pojan jokapäiväiseen olemiseen yhä, vaikka vaikeista ajoista onkin kulunut jo useampi vuosi. Nälkiintyneenä ja pahoinpideltynä se muutti ison tallin laumanjatkoksi, jossa lähinnä fyysiset arvet ja laihuus paranivat, henkiselle parantumiselle ei sielläkään pahemmin annettu sijaa. Jätkää kuitenkin saatiin ratsastettua jonkin verran ja sen kunto kehittyi hyvän ruuan ja liikutuksen myötä, saattoipa joku joskus suoda sille myös rauhallisen hetken ja antaa hengähtää jännittyneisyydessään. Ajan mittaan kuitenkin hevonen, jonka kanssa ei muka voinut kunnolla tehdä mitään ja joka säikkyi, vastusteli ja oli "kuriton", alkoi ottaa tallinomistajaa päähän ja se päätyi Fluer de Lisiin myytäväksi. Sieltä minä ruunan bongasin ja rakastuin tähän herkkään kaveriin oitis. Se vain oli niiiiiin totaalisen väärinymmärretty.
Luonteeltaan Kolli on siis hyvin herkkä ja sillä on aina uusien ihmisten kanssa vaikeata rentoutua, nykyään se sentään onneksi osaa jo muutamien tapaamisten perusteella arvioida, kenen kanssa tulee olla varpaisiltaan ja kenen kanssa voi harkita jopa rentoutumista. Sisimmältään jätkä on täyttä kultaa, joka rakastaa kaikenlaista puuhastelua ja on aina valmis yrittämään uusia juttuja - etenkin jos niistä on palkkaa luvassa. Itse rakastan tätä hevosta sen todellisen rehellisyyden takia, kuinka voikin hevonen antautua täysin vietäväkseni luottaessaan ja kuinka se silmänräpäyksessä kertoo oman mielipiteensä, jos itse erehtyy vähääkään haaveilemaan, eikä ole täysillä mukana jutussa. Ehkä juuri taustansa takia Kolli on ollut erityisen herkkä opiskelemaan toimimista pienimmästäkin eleestä ja sen kanssa on tavattoman helppoa toimia, kun painetta tarvitsee käyttää minimaalisesti - tietty sormenheilautus saa sen väistämään, pään liike tulemaan ihan liki, olkapään jännittäminen pysähtymään. Toki tässä on myös varjopuolensa, koska silloin kun et keskity itse täysillä omiin eleisiisi, saatat antaa jätkälle hyvinkin ristiriitaisia ohjeita ja sitten ihmettelet, mitä se nyt noin poukkoilee..
Pikkuhiljaa jätkä on opetettu siihen, ettei sitä tarvitse hoitotoimenpiteitä varten sitoa kiinni, vaan paikoillaan seisotaan hievahtamatta jos niin on käsketty - tämä muuten toimii myös kärrytellessä tai ratsastaessa, jos tarvii jostain syystä poistua kyydistä, Kolli kyllä seisoa odottelee vaikka hamaan tulevaisuuteen. Paljon on sen eteen työtä tehty, mutta on se vain niin helppoa näin jälkikäteen! Toki välistä sidotaan kiinni niin edestä kuin kaksinpuolinkin, ihan vain että jätkällä pysyisi nekin asiat mielessä, eikä paniikki iske, jos sattuu päätään heilauttamaan ja liike ei onnistukaan. Harjatessa monesti huomaa hyvin, kuinka hellyydenkipeä voi hevonenkin olla, mitä kovemmilla (mutta huom! rauhallisilla) vedoilla sitä harjaa, sitä alemmas pää laskee ja silmät lurpsuu korvienkin notkahdellessa vaakatasoon. Kolli onkin ehdottoman helppo hevonen hoitajalleen, myös jalat nousee pienestä merkistä ja pysyy ylhäällä kunnes on lupa laskea jalka takaisin maahan. Mahdollisten varusteiden pukeminen kannattaa aina tehdä ihan rauhaksiin, vaikka kuinka on ruunaa siedätetty siloille ja satulallekin, on sille aina hyvä ensin antaa "näytille" selkään laitettava asia ja siitä ihan rauhassa ja lempeästi se sinne asettaa - kuten muutenkin, myös tässä äkkiliikkeet saavat ruunaressukan muistamaan menneisyytensä ja jännitys iskee.Kaikkein hauskinta varmasti Kollia olisi liikuttaa aina maastakäsin, opetellen uusia temppuja ja vain pelleillen pitkin peltoja ja metsiä.. kuten jo aiemmin mainitsin, ruunan saa tekemään makupalan eteen suurinpiirtein mitä vain ja sen kanssa voi vapaasti hullutella ilman pelkoa, että se tulisi vaatimaan sinulta herkkuja väkisin. Sen kanssa voi hyvin vaikka lähteä kirmailemaan pellolle - ruuna vapaana, sinä villinä ja vapaana. Nähdä, kuinka hevonen kopioi liikkumistasi tai reagoi vihjeisiisi tehden mitä pyydetään. Agilityssä ollaan päästy alkuun, paljon temppuja on opeteltuna ja paljon vielä opettelemati! Vain taivas ja oma mielikuvitus lienevät rajoina sille, mitä tämän ruunan kanssa voi harjoitella.
Jos kuitenkin päätyy liikuttamaan ratsain, osaa Kolli varustuksesta aika hyvin asennoitua siihen, mitä ollaan tekemässä ja millaisia apuja on odotettavissa. Se osaa kulkea kuolaimen kanssa, mutta mieluiten se kulkee joko pelkällä riimulla ratsastettuna tai vaihtoehtoisesti kukkahackamoreilla, jos tahtoo hieman täsmällisempiä ohjasapuja antaa. Paino ja käsien asento ovat Kollilla ratsastaessa avainasemassa ja se osaa oikein ratsastettuna ottaa takajalkoja alleen myös täysin löysin ohjin. Periaatteessa Kolli osaa ratsastaen melko vaikeitakin liikkeitä, mutta koska kouluradalla vaaditaan kuolaimet suuhun ja ympäristössä voi tapahtua mitä tahansa, en pidä erityisen realistisena päästä kisoissa kovinkaan vaativiin luokkiin jätkän kanssa. Herkkänä se reagoi vahvasti vieraisiin ääniin, etenkin ihmisääniin ja keskittyminen saattaa olla vähän niin ja näin. Ratsastaessakin tulee olla kokoajan hetkessä kiinni, koska jos selässä harhautuu haaveilemaan, saattaa yhtäkkiä löytää itsensä ratsastamasta keskellä tiuhaa metsää tai vaikka kohti suon keskustaa.. seikkailunhaluisena ja uteliaana kun Kolli ottaa ohjat ja suunnan omiin käsiinsä, jos selästä ei vihiä saa siitä, mihin pitäisi kulkea. Onneksi kärrytellessä ei ole ihan niin tarkkaa ohjauksen kanssa, silloin jätkä tuntuu ymmärtävän, että tulee kulkea suurinpiirtein tietä pitkin, ellei sitten tehdä harvinaisia ja lähdetä pelloille harjoittelemaan erilaisia kuvioita..