Tutustumista

Kaikki on onneksi mennyt hyvin, vaikkei jätkät nyt vielä ainakaan ylimpiä ystävyksiä ole, niin ne sietävät toisensa hyvin niin pihaton sisätiloissa kuin tarhankin puolella - ja kumpainenkin on pysynyt täysin ehjänä ilman pienintäkään nirhaumaa. Tuntuu aivan lottovoitolta ja eiköhän nuo tuosta ystävysty, kun rupeavat tottumaan toistensa läsnäoloon paremmin. Aamulla kun kävin lisäämässä heiniä hevosille, olivat ne varsin unenpöpperöisinä sisällä - eri puolilla tilaa, mutta sovussa kuitenkin. Tervehdin molemmat ja tarkistin nopealla silmäyksellä, että näyttävät olevan yhdessä koossa, Kolli vähän oli sennäköinen, ettei kamalasti tarvitse hiplailla, joten tyydyin siihen, että se uskalsi tulla hetken mietittyään luokseni nappaamaan makupalan, eikä hävinnyt samointein paikalta. Jätin jätkät heräilemään uuteen ihmeelliseen päivään ja kävin keittämässä itselleni aamuteet.

Palasin muutaman tunnin päästä katsomaan poikien vointia ja ajattelin ottaa molempien kanssa pienet tutustumiset ihan kahdestaan ja samalla aloittaa niiden kanssa esikoulun tulevaa elämää varten. Jätkät olivat siirtyneet tarhan puolelle, kuten odotettua, eikä pieni tuuli ja lumisade tuntunut haittaavan niitä millään muotoa. Yhä pysyttelivät välimatkan päässä toisistaan, mutta muutoin tunnelma oli hyvin leppoinen, taisin rikkoa jonkunsortin aamupalaa seuranneen lepohetken tulollani. Varustin taskuni täyteen pieniä porkkananpalasia ja menin naruriimun kanssa kysyvännäköisenä sisälle tarhaan, katselin, kumpi jätkistä olisi kiinnostuneemi tulemaan kanssani ensimmäisenä ihmettelemään toisiamme. Molemmat ottivat lähes yhtäaikaisesti askeleen kohti, pysähtyivät, Kollilla hieman kiristyi suupieli ja korvat kääntyivät aavistuksen luimuun, jolloin Kessu otti juuri ja juuri puolikkaan askeleen taaksepäin. Olin varsin häkeltynyt, sillä vaikka oletuksena toki on, että vanhempi hevonen on pomi, ajattelin luonnollisesti, että kyllä ori varmaan on pomo ruunan silmissä.

Otin muutaman askeleen puolittain Kollia kohden ja jäin sitten taas katselemaan maisemia, antaen ruunalle aikaa miettiä tilannetta. Pidin riimun köysineen löyhästi kädessäni, toisessa kädessäni oli piilotettuna muutama porkkananpala. Kesti jonkun aikaa, kun jätkä pikkuhiljaa hipsi luokseni selkeästi uteliaana, mutta myös varautuneena. Annoin sen kaikessa rauhassa tutkia kättäni, riimua, selkääni, haistella porkkanoita toisessa nyrkissäni ja vasta pikkuhiljaa rupesin kiinnittämään oman huomioni ruunaan taivaanrannan päivittelyn sijaan. Kun Kolli antoi minun silittää kaulaansa ilman suurempaa jännitystilaa, nostin riimua ylöspäin ja odottelin taas, että asiasta hämmentynyt hevonen tutustui riimuun uudelleen, vähän jopa maisteli sitä. Lopulta tarjosin porkkanaa riimun turpaosan lävitse ja ruunan sitä hamutessa pujotin varovasti riimun turvalle, rauhallisin liikkein ja kokoajan Kollin mielentilaa seuraillen viritin myös niskakappaleen kaulalle ja siitä sidoin kiinni, vähän vielä kiristäen, ettei riimu tipu päästä. Annoin taas palan porkkanaa ja päätin varmuuden vuoksi ottaa ihan ensimmäisenä peruutusharjoituksen.

Heiluttelin kevyesti narua ja kuten arvelin, melko pienestä liikkeestä Kolli lähtikin taaksepäin ja pyrin lopettamaan narun liikuttamisen heti, kun se siirsi painoaan taakse, odotin että jätkä rauhoittuu seisaalleen ja annoin sen hetken miettiä. Heiluttelin taas narua ja lopetin liikkeen heti kun sain Kollilta vastauksen. Kessu katseli meitä hyvin kiinnostuneen oloisena, välillä vaihtoi hieman paikkaa, mutta pysytteli kauniisti etäämpänä. Kolli näytti siltä, kuin sillä olisi hyvin ristiriitaisia fiiliksiä tämän toiminnan suhteen ja se pyrki jopa hieman lähemmäs minua. Heilautin taas narua ja sain samointein vastaukseksi muutaman ripeän, mutta kohtalaisen rennonoloisen peruutusaskeleen. Siirryin varovasti takaisin ruunan viereen, silittelin sitä kaulalta, pyysin väistämään hieman molemmilta puolin ja porkkanan jälkeen vapautin riimusta. Jätkä jäi seisomaan varsin hölmistyneen oloisena, ei ole tainnut ressukka tottua moiseen käsittelyyn.

Jätin Kollin märehtimään juuri kokemaansa ja siirryin Kessun tykö, joka asian myös huomioi, mutta pysyi paikallaan muutoin, otti ehkä askeleen ihan loppumatkassa suuntaani. Esittelin orille riimua ja näytin myös, että kädessäni on porkkanaa - tässä tapauksessa vain ensin opeteltiin muutaman palan kanssa namista luopumista, ennenkuin saa luvan sen ottaa. Ihan varuuksi, ettei ori luule heti alkuunsa liikoja itsestään. Ei se tyhmä ole ja kohtalaisen sopuisana luonteena myös nopeasti lopetti porkkanan havittelun ja sai siitä palkaksi sitten ensin havittelemansa palasen. Riimun puin vielä samalla tyylillä, sitä "auki" pitäen ja antaen orin itse miettiä, mitä oikein tarkoitan, lopulta se haparoi turpaansa oikeasta lävestä ja sai kuin saikin haluamansa porkkanan - ja sitä rouskutellessaan kiinnitin riimun tukevasti sille päähän.

Aloitin myös Kessun kanssa peruuttamisesta ja kuten odotinkin, sai sen kanssa laittaa naruun jo aikamoisen paineen, ennenkuin tuli elettäkään taaksepäin menosta. Sivuttaista siirtymistä ja myös puolittaista askelta eteen kyllä ensin tarjottiin, kunnes lopulta tuli se pieni painonsiirto taakse ja toinen etunen nousi maasta laskeakseen about samaan paikkaan kun lopetin paineen. Eikun uusiksi, ja vielä kerran! Kolmannella kerralla sain jo jopa kokonaisen askeleen taaksepäin. Siirryin kopeloimaan orin etuosaa ja vähän ajan päästä pyysin siirtämään takaosaa sivulle. Hieman Kessu näytti närkästyneeltä ja luimisteli, sain myös työntää kohtalaisen reippaalla otteella sitä lonkan kohdalta, ennenkuin ori suostui tekemään elettäkään siirtyäkseen. Sitten taas toistettiin ja toistettiin, kunnes takaosa siirtyi kunnolla, joskin yhä painetta sai antaa aikalailla. Sama myös toiseen suuntaan, joka oli kyllä syystä tai toisesta helpompaa ja pärjättiin pienemmällä paineella. Lopulta siirryin vielä Kessun eteen ja pyysin sitä taas narua heiluttaen peruuttamaan kaksi muutaman askeleen "pätkää". Rapsutin oria kiitokseksi ja päästin senkin takaisin vapauteen, se hetken seisoi kysymysmerkkinä paikoillaan, kunnes lähti poispäin rauhallisella ravilla ja suunnisti heinien luokse. Tuli vissiin nälkä tällaisen suuren suorituksen jälkeen :D

Jätin pojat natustamaan heiniä lumisateeseen ja palautin riimun tallin puolelle säänsuojaan. Olen kyllä ihan tyytyväinen molempiin hevosiin, toimivat kohtalaisen odotetusti ja tämä riitti hyvin ensimmäiseksi kerraksi. Illemmalla kävin vielä harjaamassa Kessun tallin puolella ja otin ennen ja jälkeen talliinmenon sen kanssa muutaman pienen peruutuksen. Kollin annoin olla muutoin rauhassa, mutta iltakauroja antaessani vaadin ensin saada silittää sitä kaulasta ja ryntäistä, ennenkuin annoin kauraämpärin naaman eteen.