Tästä se lähtee, aamutuimaan lähdin ajelemaan, jotta saan jätkät omaan pihaan. Pihatto on odottanut asukkaita jo turhan kauan. Varasuunnitelmakin on jo tehtynä, että jos jätkät vihaavatkin toisiaan :D Kunnianhimoisena suunnitelmanani kun on saada pidettyä ruuna ja ori yhdessä, mutta en viitsinyt sentään myyjää vaivata tällä asialla, etenkin kun meillä ei ole täällä tammoja joista "tapella". Lastasimme ensin Kessun ja jäppinen astelikin koppiin varsin mallikkaasti. Jännäsin ehkä itse jonkinverran Kollin lastaamista sen taustan tuntien, mutta pyrin silti pysymään rentona ja annoin ruunalle tilaa ja aikaa miettiä tekemistään. Toivoin myös, että jo kopissa oleva Kessu näyttäisi mallia siihen, ettei koppi ole paha paikka.
Jonkun tovin Kolli seisoskeli epäileväisennäköisenä narun päässä, välillä otti askelta sivulla ja välillä toiselle sivulle, mutta pikkuhiljaa uskaltautui kohti koppia ja houkuttelevaa leipä-porkkana-ämpäriäni.. kun tuli lastaussilta vastaan, Kolli pysähtyi pitkäksi toviksi miettimään ja yritti venyttää kaulaansa hapuillessaan ämpärin sisältöä. Tässä vaiheessa "terästäydyin" itse ja olin valmiina tyrkkäämään ämpärin jätkän turvan eteen heti kun se tekisi elettäkään nostaakseen toisen etusen lastaussillalle. Kun se hetki vihdoin koitti ja tyrkkäsin ämpäriä eteen, säpsähti Kolli hieman, mutta aika pian uskaltautui jo uteliaana takaisin sillan viereen ja asetti toisen etujalkansa siihen kuin kokeeksi - tällä kertaa tyrkkäsin ämpäriä rauhallisemmalla otteella jätkän nenän eteen ja Kolli herkutteli hetken porkkananpalalla. Askel askeleelta se tuli tällä tavoin aivan "vapaaehtoisesti" koppiin sisälle asti, aikaa se otti, mutta mihinkäs meillä oli kiire - Kessukin lähinnä keskittyi heinäverkon sisältöön ja koetti sivusilmällä katsella, mitä takana tapahtuu.
Hieman Kolli oli hermostuneen oloinen, kun sain sen kiinnitettyä ja lastaussiltakin oli jo nostettu, Kessukin vähän pörhisteli, mutta ei sen kummemmin machoillut. Matkaan lähdettiin jännittyneissä tunnelmissa ja vielä jännityneempänä kotipihalla avasin lastaussillan, kun mietin, mikä näky minua odottaa. Kollilla oli jo kiire ulos kopista, Kessu lähinnä tyytyi huutelemaan, saamatta mistään vastausta huudoilleen. Purettiin ensin Kolli ja päästin sen tutustumaan pihattoon hetkeksi itsekseen. Kessun kanssa tehtiin alkuun pieni kävelylenkki ja annoin sen purkaa pellolla energiaansa juoksutusnarun päässä, ennenkuin mentiin pihaton aidan tykö katselemaan, tulisiko Kolli morjestamaan oria, ja tulihan se.
Annoin Kessun olla aika pitkällä narulla, kun pojat pääsivät ensikertaa oikeasti toisiansa haistelemaan - melkoista vinkumista ja kuopimista siitä seurasi, mutta aika nopeasti tylsistyivät toisiinsa ja rupesivat katselemaan muita juttuja. Uskaltauduin täten viemään Kessunkin pihattoon sisälle, mutta pyysin kaveriani hieman vahtimaan, ettei Kolli tule sisätilohin sillä aikaa, kun Kessu sinne tutustuu. Jos joku tappelu syntyisi, en tahtoisi sen syntyvän sisällä! Lopulta Kessu oli tutkinut sisätilat ja meni arkailematta ulos, tässä vaiheessa meinasi itselle iskeä stressi ja rupesin jo näpyttelemään eläinlääkärin numeroa ihan varmuuden vuoksi.. poikien ensikohtaaminen "vapaudessa" kuitenkin sujui onnekseni samalla tapaa kuin aidankin takaa - nuuskimista, huutamista, pientä kuopimista ja muutamia pieniä varoituspotkuja. Aika nopeasti kuitenkin oli näennäinen sopu syntynyt ja jätkät jatkoivat uuteen kotiinsa tutustumista toistaiseksi pahemmin toisistaan välittämättä.
Tästä on hyvä jatkaa. Jännityksellä odottaen, että pysyykö sopu vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti