Kirpakkaa!

Huh, tuuli on laantunut, eikä luntakaan sada, mutta pakkanen on kiristynyt! Eipä se nyt vieläkään onneksi kauhian koville lukemille ole iskenyt, mutta huomaan kyllä, että jätkät viihtyy entistä paremmin heinäverkkojen tykönä, Kolli vaikuttaa lisäksi siltä, että sitä joutuu huonolla tuurilla loimittamaan, jos tästä vielä viilenee - ja varsinkin jos se pukkaa taas jonkun viiman pakkasen lisäksi. Ennen pihatolle menemistä vein kentälle ylimääräisen köyden, satulahuovan, viltin ja juoksutusvyön niin, että olisi sitten mistä valita, kun Kollin kanssa mennään työskentelemään ja jos se ottaa lunkisti, voidaa treeniä viltin ja jopa juoksutusvyön kanssa juttuja, jos sitä jännittää, tyydytään satulahuopaan ja yhteen naruun.. Pihaton suuntaan kävellessä kuulin seinän takaa kevyen hörähdyksen ja hevosten askeleita portin suuntaan - pojat tulivat kohtalaisen sopuisan oloisina katsomaan portille asti, että mikäs on tänään meininkinä! Sain annettua yhtä aikaa molemmille leivänmuruset ja sitten tarjosin Kollille riimua - sen piti ensin hieman mulkaista Kessulle ja odotti että ori ottaa pari askelta poispäin, ennenkuin tyynesti, rauhassa työnsi turpansa riimuun! Wow! Kehuin vuolaasti ääneen ruunaa, rapsuttelin harjantyvestä ja tarjosin vielä uuden leivänmurusenkin kunhan sain ensin riimun kiinni asti. Selkeästi alkaa luottamusta olla pelissä, kun ruuna noin oma-aloitteisesti on tulossa touhuamaan.

Räpelsin hieman portin kanssa ja kun vihdoin sain sen auki, meinasi ruuna lähteä muina miehinä ulos, kunnes hellästi (mutta jämäkästi) peruututin sen takaisin paikoilleen ja menin itse ulkopuolelle, josta annoin ruunallekin liikkumaluvan. Kun se oli päässyt portista luokseni, pyysin sitä peruuttamaan taas muutaman askelen, että sain portin kiinnikin, sitten lähdettiin kentän suuntaan katsomaan "uusia" juttuja. Kolli tuntui olevan varsin uteliaalla ja pirteällä tuulella, joten uskalsin sen kanssa ottaa ihan alkuun perusasioita, vähän väistätyksiä niin etu- kuin takapäälläkin, peruutusharjoitusten edistämistä pienempiin apuihin ja vähän myös käynti-ravi-käynti-siirtymisiä sitä mukaa, kuinka omat jalkani tikkasivat. Lopulta otin ruunan aidan vierustalle seisomaan ja esittelin sille satulahuopaa, jonka jälkeen hyvin rauhallisesti olin heittävinäni sitä jätkälle selkään - pieni sivuaskel ruunalta. Toisella kerralla seisoi jo paikoillaan ja annoin leivänmurenan. Sitten koetin huopaa jo selkään asti, hieman ruuna käänsi päätänsä, mutta muutoin oli varsin rennon oloinen - superhienoa, näissä asioissa ei toivoakseni siis ole suuria pelkotiloja aiheutettuna. Toistin jutut myös viltin kera, eikä ruuna ollut siitäkään oikein moksiskaan - lopulta vaihdoin takaisin satulahuopaan ja päätin koettaa vielä juoksutusvyötä. Sen selkäänlaitto meni vielä ilman ongelmia, mutta vyön päätä mahan alta hamuillessani ruuna jännittyi ja pyrki hieman eteenpäin. Seurasin sitä käsi yhä mahan alta ojennettuna ja vyön päästä kiinnipitäen ja heti kun ruuna seisahtui, päästin varovasti vyön tippumaan kädestäni ja ojensin itseni ylös. Kolli katseli minua hieman arvioivasti ja kun se tuntui rauhoittuneen, kumarruin uudelleen vyönpäätä hapuilemaan ja taas ruuna otti muutaman askeleen eteenpäin. Kolmannella yrittämällä se seisoikin jo paikoillaan ja sai siitä palkkion ja lopulta sain myös vyön kevyesti kiinnitettyä, josta se lähinnä heilautti hieman korviaan.

Tämä sai riittää varustekokeiluista, mutta jätin juoksutusvyön vielä ruunan päälle, kun pyysin sitä lähtemään ympyrälle, pienen epäröivän hetken jälkeen se riemastui luvasta liikkua ja lähti hyvin tarmokkaasti narunkantaman päähän ottaen siellä hienosti ympyrän uran ja pienestä ravi-käskystä innostuneena se ampaisi eteenpäin niin, että ravuritkin olisivat olleet kateellisia :D Hetken ravattuaan vauhti alkoi rauhottua, mutta pyysin jatkamaan reippaasti ja hetken päästä myös kokeilin, nousisiko laukka pyynnöstä. Maiskautuksen ja laukka-käskyn seurauksena ruuna ampaisi taas melkoista pukki-iloittelua eteen ja annoinkin sen purkaa tuntojaan niin kauan, kunhan muisti kulkea ympyrällä - ja muistihan se. Vaihdettiin vielä suunta ja tehtiin sama toiseenkin suuntaan, oikeassa kierroksessa tosin oli vielä hieman hakusessa tuo ympyrän muoto, mutta kyllä sekin loppua kohden parani, ruunaa selkeästi kun itseäänkin inhotti aina, kun naru kiristyi liiaksi. On se kiva nähdä, että liikkumisen iloa ainakin ruunasta löytyy! Vihdoin palautin ruunan takaisin pihattoon ja siellä oli taas Kessu hörisemässä tervetulemisia..

Sitten hevosen vaihto ja riimua tarjoamaan Kessulle, Kolli jäi häilymään siihen lähelle arvostelevia katseita luoden, joten hääsin sen hieman kauemmaksi, ennenkuin tarjosin riimua uudelleen orille. Sain aika hyvän tovin odotella, ennenkuin Kessu "muisti" että mitäs tässä pitikään tehdä, ensin kun se koitti käydä taskuillani, tutkiskeli yltympäriinsä ja vasta suurinpiirtein vikana vaihtoehtona ennen paikalta poistumista tunki sitten pikkuhiljaa nenänsä riimuun - ja sai samointein kyllä palkinnon uroteostaan.. tällä kertaa otin Kessun kanssa pienet peruutus ja väistöharjoitukset vasta, kun oltiin päästy pihaton puolelta pois ja jatkettiin sillä linjalla, että minun ohitseni ei talutettaessa mennä, joten tuli tehtyä pihapiirissä eksoottisia kuvioita, mutta kyllä jätkä on pikkuhiljaa oppinut! Ei tarvitse enää ihan hirmuisen kovaa painetta käyttää, että se tekee työnsä, edistystä siis tapahtuu - jonka lisäksi se on kyllä aika mukavasti jo löytänyt mieluisan kulkemispaikan talutuksessa. Itselläni oli niin rauhallinen ja kiva fiilis, että päätin tänään ruveta harjoittelemaan myös paikallaseisomista orin kanssa. Annoin narun tipahtaa lattialle ja sanoin vielä "paikka", pitelin kuitenkin narun toisen pään kädessäni päästäkseni puuttuumaan nopeasti mahdollisiin liikkumisiin. Aika monen monta kertaa harjaussession aikana sainkin Kessun palauttaa jalansijoilleen, mutta jokaisen palauttamisen jälkeen se seisoi hieman kauemmin paikallaan. Sain kuitenkin ennen pitkää harjaukset harjattua, kaviotkin putsatuksi (voi että, kuin ne on hienot!) ja lopulta vielä taas esittelyjen kautta satulan ja suitsetkin päälle. Herra seisoi niiden laiton ajan kyllä kaikkein hienoiten paikoillaan, vaikka suitsia laittaessa otinkin siltä riimun kokonaan pois, ennenkuin edes heitin ohjia kaulalle! Hieno jätkä <3

Ulkona rupesin säätämään satulavyön kireyttä heti tallipihalla, koska tänään olisi reipas maastopäivä. Hetken aikaa sain keskustella Kessun kanssa, ennenkuin se malttoi nätisti odottaa paikoillaan selkäänpääsyäni ja vielä, että saisin jalustimet kunnolla jalkoihin.. sitten se sai vihdoin luvan lähteä matkaan ja voi että sitä matkaamisen riemua! Ori malttoi juuri ja juuri pysyä käynnillä ja selässä oli suorastaan hankala välillä istua rennosti, mutta annoin toisen riemuita ja mennä pitkin ohjin, välillä hetkeksi stopata maisemaa katsomaan tai hajuja tutkimaan ja taas jatkaa temmeltämistä. Kun itselle meinasi ruveta vilu tulemaan vain istuessa, otettiin muutamia harjoituksia istuntaanvastaamisesta ja tehtiin siirtymisiä käynnistä pysähdykseen ja takaisin sekä ihan vain käynnin sisällä, yhä mahdollisuuksien mukaan täysin vapain ohjin. Kun ori sitten ensimmäisen kunnollisen hidastamisen teki pelkällä istunnalla, kehuin sitä paljon ja sen jälkeen annoin luvan lähteä ravaamaan. Ruuna lähti yllättävän rauhallista vauhtia, nakkeli kyllä hieman niskojaan ja lopulta tajusi vissiin, että ohjat ovat vieläkin vapaat, kun teki yhtäkkisen spurttauksen eteenpäin ja oli siirtyä laukalle asti, mutta pysyi ravissa, kun otin aavistuksen ohjaa hetkeksi käteen ja samalla rauhoittelin äänellä. Keventäessä tuli onneksi nopeasti lämmin ja sormetkin rupesivat sulamaan. Kessu oli kyllä ihan mahtava, sillä tuntui olevan superkivaa, kun sai "vapaasti" mennä ja lopulta pitkän loivan mäen alapäässä annoin sille luvan nostaa laukankin - ja otin ohjia vähän käteen, jotta saisin niistä tarvittaessa hieman ekstratukea, muutoin pidin toisella kädellä satulannupista hieman kiinni pysyäkseni tasaisesti kevyessä istunnassa, vaikka jätkä hieman iloittelikin ja lopulta kiihdytti ilmeisen täysille vauhdeille.. kun tuo pitkähkö nousu vihdoin oli loppu, oli Kessukin ilmeisesti jo valmis siirtymään rauhallisempaan askellajiin ja käänsin sen ikivanhalle metsätielle, joka nykyään oli lähinnä enää polku, siitä pääsisi hieman oikaisemaan kotimatkalla, mutta kahlaamista se kyllä orille tiesi, vaikka metsässä ei niin paljo lunta ollutkaan, kuin avarammilla paikoilla.

Metsässä Kessu kulki paljon varovaisemmin kuin tiellä ja kun puuskutus laukkapätkän jäljiltä oli tasaantunut, pyysin sitä siirtymään raville. Tunsin itse polun läpikotaisin ja tiesin, ettei lumen alla ole mitään yllätyksiä ja että polulla voisi vallan hyvin laukatakin, etenkin tällaisella hieman pienemmällä hevosella, kun ei tarvise satunnaisia pidemmälle kurottavia puunoksia väistellä. Aika kysellen Kessu kulki alkuun, mutta rupesi vissiin luottamaan siihen, etten aio tapattaa sitä, kun pyysin sitä vähän väliä lisäämään vauhtia, kun ei aina tiennyt, että ravaako se vai käveleekö.. Pikkuhiljaa rentous iski oriinkin ja se uskalsi itsenäisesti ottaa muutamia reippaampia harppauksia töppyröissä ja niiden jälkeisissä alamäissä. Oikeastaan olikin ihan kivaa ilmeisesti, koska sitten kun rupesin hiljentelemään vauhtia, oli ori taas jo vähän sitä mieltä, että voisi vielä jatkaa reippaammin. Loppukävelyt sujuivatkin sitten lähes alkumatkan veroisessa vauhdissa, joskin nyt Kessu välillä napsaisi kuusesta oksanpalan evääkseen. Muutamasta puusta saatiinkin noiden herkuttelujen seurauksena lumipölläys päällemme ja hieman aiempaa valkoisempina saavuttiinkin tallipihalle takaisin.

Kessu oli aikaste hikinen ja tallissa lähinnä otinkin siltä varusteet pois ja iskin paksuhkon, kaulakappaleellisen villaloimen sen selkään ennenkuin vein takaisin pihattoon. Rapsuttelin vielä hetken ja sai pari leivänmuruakin kunhan lopetti ensin niiden vaatimisen. Kollikin tuli hakemaan omansa, eikä ajanut edes Kessua pois paikalta! Lisäsin hieman heiniä verkkoihin ja lähdin sisälle lämmittelemään. Parin tunnin päästä kävin sitten siivoilemassa tarhan ja pihaton puolelta kakkakasoja ja otin Kessulta märän ja koppuraisen loimen pois. Vielä oli ori sen verran nihkeä karvaltaan, että hain sille tallista korkeaniskaisen fleeceloimen, että kuivaisi kokonaan, eikä jäätyisi suotta. Pojat seurailivat tiiviisti tekemisiäni kun pihattoa siivosin, välillä tuli heitettyä kasoja niiden päällekin, kun piti pää tunkea kottikärryihin, enkä katsonut missä jätkät ovat..